Caritashautauspalvelu
arkutvainajien kuljetuksetkukat ja koristelut
uurnatmuistotilaisuudetlomakkeet
viranomaisyhteistyötyhjäperunkirjoitukset
lehti-ilmoitukset

Kuolinilmoitukset ja vedosliikenne Helsingin Sanomiin

Välitämme lehti-ilmoitukset kaikkiin kotimaisiin julkaisuihin veloituksetta. Hoidamme myös hautajaisohjelmien painatukset ja avustamme ohjelmien suunnittelussa. Helsingin Sanomien yhteistyökumppanina laadimme kuolinilmoitukset suoraan HeSa:n järjestelmään saaden välittömästi ilmoitusluonnoksesta vedoksen asiakkaalle.

Lehti-ilmoituksessa on edesmenneen henkilötietojen lisäksi tavallista mainita lähimpien omaisten nimet ja mahdollisesti muistolause tai useampi. Mikäli vainaja oli sotiemme veteraani tai toiminut lottana, voidaan ilmoitukseen liittää siitä kertova merkki. Risti voidaan tunnuksena korvata jollain muulla edesmenneen elämänkatsomuksellisella tunnuksella.

Sairaalaa tai muuta laitosta ei suositella kuolinilmoituksessa ilmoitettavaksi kuolinpaikkana. Haluttaessa voidaan merkitä syntymä- ja kuolinpaikkakunnat. Koska kuolinilmoitus on yleensä perheen, suvun tai lähiomaisten ilmoitus henkilön kuolemasta, ilmoituksen allekirjoittaneiden joukkoon ei ole tapana sisällyttää ystäviä ja tuttavia. Toisaalta myös yritykset ja yhteisöt voivat ostaa lehteen kuolinilmoituksen niiden toimintaan keskeisesti vaikuttaneen henkilön muistolle. Eri asia on nekrologi eli muistokirjoitus, sanomalehdessä julkaistava kirjoitus, jossa kerrotaan kuolleesta henkilöstä.

Hiljaisuudessa haudattaessa kutsutaan saattoväki henkilökohtaisesti. On hyvä tehdä lista kenet kutsutaan ja laskea saattoväki ainakin tarjoilua ajatellen. Kuolinilmoituksen voi laittaa lehteen hautauksen jälkeen ja samassa voi myös kiittää niitä, jotka ovat kunnioittaneet vainajan muistoa ja lohduttaneet omaisia osanotollaan. Yleisissä hautajaisissa kuolinilmoitus laitetaan lehteen ennen hautajaisia. Ilmoituksessa on yleinen kutsu hautaus- ja muistotilaisuuteen. Kiitosilmoitus laitetaan lehteen hautauksen jälkeen tai lähetetään henkilökohtaiset kiitokset vainajaa muistaneille. Hautajaiset voi myös jakaa yleiseen ja lähiomaisille varattuun osaan siten, että yleisessä kutsussa kerrotaan avoimen siunaustilaisuuden aika ja paikka mutta mainitaan esimerkiksi, että muistotilaisuutta vietetään vain lähiomaisten kesken.

Seuraavassa on koottu muistolauseita eri lähteistä. Tekijä on mainittu milloin se on ollut merkittynä alkuperäisessä yhteydessä. Tekstejä ei ole verraten tarkastettu mahdollisen alkuperäisen tekstin kanssa. Yhteistä kaikille on, että näitä muistolauseita on käytetty surukukkien korteissa ja nauhoissa, kuolinilmoituksissa sekä surunvalitteluissa ja adresseissa. Suorissa tekstilainoissa on kohteliasta käyttää tekijän nimeä sulkeissa esim. (Eino Leino) milloin se on tiedossa.

Sanomalehdessä julkaistavan kuolinilmoituksen ristien ja niihin toisinaan liitettävien muiden kuvioiden yleisimmät mallit ovat sivustollamme esillä. Useimmilla lehdillä on omat, hieman toisistaan poikkeavat kuvat ja tunnukset. Ne tulee tekijänoikeuksien vuoksi tarkistaa tapauskohtaisesti.


kuolinilmoitus yksi palsta kuolinilmoitus kaksi palstaa

ristit linkki

1. Lyhyet tervehdykset

101. Kiitos.

102. Kiitos suuresta rakkaudestasi.

103. Kaivaten sinua.

104. Suurella rakkaudella.

105. Rakkaudella muistaen.

106. Kiitollisuudella ja kaipauksella.

107. Kaikesta kiittäen.

108. Lämpimästi muistaen.

109. Sanomattomasti kaivaten.

110. Syvästi kaivaten.

111. Lepää rauhassa.

112. Hyvälle naapurille.

113. Hyvää ystävää ikävöiden.

114. Rauhaisaa lepoa.

115. Jäähyväistervehdys.

116. Viimeinen tervehdys.

117. Ystävyydestäsi kiittäen.

118. Kiitos kaikesta, minkä sinulta sain.

119. Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle.

120. Rakkaus ei koskaan häviä.

121. Jäi jälkeesi kaipuu, jäi sanaton suru.

122. Valoisaa muistoasi siunaten

2. Hengelliset (Raamatun lauseet ja virsipohjaiset)

201. Taivaan kotiin enkeli sylissään kantaa, ei kukaan nyt huolissaan olla saa, siellä on Jumalan kaunis maa.

202. Ajan parhaan hyvä paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies.

203. Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme.

204. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

205. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa Herrassa.

206. Ei siellä päivä laske milloinkaan, soi suvivirret uudet ainiaan.

207. Herra, opeta meitä tahtoosi tyytymään.

208. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti.

209. Hän, joka antaa surun, antaa myös lohdutuksen.

210. Ikuisuus on hyvin lähellä, vain sydämen matkan päässä.

211. Ilta on tullut, Luojani, armias ole suojani.

212. Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.

213. Jo valkenee kaukainen ranta!

214. Jumala on rakkaus.

215. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.

216. Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

217. Jumalat ovat salanneet eläviltä kuolemisen onnen, jotta he jaksaisivat elää.

218. Jumalan suuri rakkaus pyyhkii pois kaiken surun, tuskat ja kyyneleet.

219. Kun aika päättyy, alkaa ikuisuus.

220. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.

221. Katsoi Herra ajan täyttyneen, kutsui luokseen väsyneen.

222. Ei häntä, jolta tähdet radan saa voi ihmisajatukset taivuttaa.

223. Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas. Ihana on sielujen toiviotie.

224. Minun aikani on sinun kädessäsi, Herra.

225. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan.

226. Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa.

227. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.

228. Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi.

229. Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus.

230. Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.

232. Niin turvaisaa on Herra, sun rauhaas nukahtaa.

233. Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä.

234. Näe, oi ihminen, ylitse rajan, aavista autuus vaeltajan.

235. Oi, Herra luoksein jää jo ilta on.

236. On lähdön hetki salainen, vain Luoja yksin tietää sen.

237. On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

238. Levon hetki on tullut, taivas sinut syliinsä sulkenut.

239. Onnellinen on hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.

240. Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.

241. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.

242. Rauhan maa kangastaa, siellä tapaamme kerran.

243. Ristisi, Herra, mua valaiskoon kun tieni painuu kuolon laaksohon.

244. Siell´ ikionnen asunnoissa on murhe, tuska, huoli poissa.

245. Sua kohti, Herrani, sua kohti ain.

246. Tapahtukoon Herra sinun tahtosi.

247. Tie valmis on ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen.

248. Tutkimattomia ovat Herran tiet.

249. Uuden aamun valkeuteen herätä suo nukkuneen.

250. Väsynyt sydän levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.

251. Ylitse elämän, ylitse kuoleman rajan Jumala vienyt on vaeltajan.

252. Älä pelkää, sanoo Herra. Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut.

253. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.

254. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

255. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. (Ps. 23)

256. Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva.

257. Ja henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen.

258. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut.

259. Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.

260. Minun päivän olivat määrätyt ja kirjoitetut Sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.

261. Olen kuullut, on kaupunki tuolla, yllä maan, päällä pilvien usvain, luona välkkyvän taivasten rantain, siellä kerran, ah, olla mä saan.

262. Rauhan minä jätän teille: minun rauhani, sen minä annan teille. Älköön sydämenne olko murheellinen.

263. Näkemiin, me tapaamme kerran - käsi kädessä luona taivaan Herran.

264. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen. Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.

265. Hiljaa saapui noutaja lauha, hellästi irrotti kahleet maan. Kuljetti sinne, missä on rauha, missä ei tuskaa milloinkaan.

266. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. (Ps. 23)

267. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois kun jo uupunut on.

268. Kun taival päättynyt on päällä maan, käyn luokse Jeesuksen riemuun ihanaan. Ei tuska yltää voi, kirkkaana laulu soi, käyn aina, Herrani, kohti sinua.

269. Kun suot mun jättää ajan, maisen majan, luokses kanna, luokses Jeesus tulla anna.

270. Kun joukkomme harmaantunut harvaksi käy, kun polku vie ristin alla, kun silmiimme huomen jo hämärtäy, saa katseemme korkeammalle.

271. Kätes voimakas turvaksi annan, kun uuvun, nosta ja kanna, ikirauhaan kerran vie.

272. Luoja kauan valmisti viljaa vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkeli kypsän lyhteen vie elämän Herralleen.

273. Luoja päättää päivistämme, tietää, tuntee elämämme. Antaa rauhan, levon suo, jokaisen hän kutsuu luo.

274. Niin hiljaa enkeli kulkua johti elon virran valkeita rantoja kohti.

275. Näin Taivaan Isä päätti sen sydämen lyönnin viimeisen. Hän kotiin kutsui väsyneen onneen ja rauhaan iäiseen.

276. On aika silmät sulkea ja lepoon painaa pää. Herran käsi siunaava sun otsallesi jää.

277. Ota hänet vastaan, suuri pyhä Jumala, ota hänet vastaan, kaipaavia lohduta. Ota hänet vastaan rantaan suureen rauhan maan, ota hänet vastaan iloon loppumattomaan.

278. Päiväni rientää kohti loppuaan, on ilo maallinen kuin varjo vaan. Ei ole täällä mitään pysyvää, vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.

279. Siell´ kaunis kannel soi, veisaamme virttä uutta, ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.

280. Sinessä lintu liitää, pilviä tuuli tuo. Kera kaipausten, kiitosten siivin siirrymme Jumalan luo.

281. Sinun käteesi minä uskon henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.

282. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkisen käsivarret.

283. Sun haltuus, rakas Isäni, mä aina annan itseni. Mun sieluni ja ruumiini Sä, Herra ota suojaasi.

284. Luoja kauan valmisti viljaa, vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkelit kypsän lyhteen vei elämän Herralleen.

285. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen, hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.

286. Oi Taivahan Herra, hänet luoksesi kanna, hänen vihreillä niityillä levätä anna, kunnes kohtaamme luonasi jälleen.

287. Herra kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jää.

288. Suo minun asua Sinun majassasi iankaikkisesti. Turvautua Sinun siipiesi suojaan. (Ps. 61:5)

289. Ihmisen elinaika on kuin ruohon: Kuin kedon kukka hän kukoistaa ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. (Ps. 103: 15, 16)

290. Ei siellä murheen ääntä kuulu, ilo siellä on yltäinen. Siellä on uuden virren humu, ääni kaunis kanteleen. Siellä harput hellästi soivat, pyhäin kuoriss' kumajaa. Siell' on sielull' täydet voimat täyttää Herran kunniaa. (Achr. 102: 2)

291. Herra varjelee kaikki askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi, nyt ja aina. (PS. 121:8)

292. Samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset, myöskin lohdutuksesta. (2 Kor. 1:7)

293. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallaan. (Job 5:26)

294. Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat. (Ilm. 14:13)

295. Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään. (Luuk. 2:29)

296. Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva. (Ilm. 21:4)

297. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut. (Joh. 11:25)

298. Katso, niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra (Jer. 18:6)

299. Rakkaus ei koskaan häviä. (1 Kor.13:6)

3. Runous ja laulut

301. Kotiini kauas kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa.

302. Niin kuin muuttolintusen tie, kotia kohti matka vie.

303. On maa, johon kaikki polut katoaa. On rauhan maa. (Saima Harmaja)

304. En ma iloitse, en sure huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen. (Eino Leino)

305. En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär´ elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie. (Eino Leino)

306. Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren. (Eino Leino)

307. Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa. Sinnepä ei hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan. (Aleksis Kivi)

308. Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk´ on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. (Eino Leino)

309. Oi antaos taivas tyyntä nyt jos sitten sä annatkin muuta. Oi varjele Luojani vakainen nyt orvon omenapuuta. (Eino Leino)

310. Tuonen viita, rauhan viita! Kaukana on vaino, riita. Kaukana kavala maailma. (Aleksis Kivi)

311. Muun korvas aika, minkä vei, sydäntä äidin konsaan ei. (Lydia Koidula)

312. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu, käki kukkuu siellä ja kevät on, vie sinne mun kaihoni pohjaton.

313. Oi jos nukkua saisin kerran kevätkukkien kätköhön, sulosuojahan Suomen armaan alle miettivän männikön.

314. Olen polkuni päässä, tuhansista erään, ja niitä täynnä on maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.

315. On päivä päättynyt, on tullut ilta, on pursi irronnut maan laiturilta ja saapunut rauhan satamaan.

316. Pois aurinko painui, lankesi ilta, jäi taivahan rannalle säihkyvä silta. Mutt´ kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. (Eino Leino)

317. Purjehdus on päättynyt, meri huokaa rantakiviin. Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon. On muuton aika.

318. Rannalle himmeän lahden aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on. (Veteraanin iltahuuto)

319. Henkeni sä löydät aina sieltä, missä hehkuvimmin sytyttävät mieltä, valo, vapaus ja isänmaa. (Nervander)

320. Tosin loppuvat kerran askeleet vaeltajilta, kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan. Vaan katso; kaikki he kuitenkin mukana ovat, nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan. (Uuno Kailas)

321. Täällä pohjantähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme.

322. Jossain kirkkauden maassa kuljen. Taakka harteita ei paina, se on poissa. Kukkaportin avaan, suljen. Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli. Joka puu on ystäväni, hymyhuuli. Itkenkö? Enhän toki. Ihanassa maassa. (Einari Vuorela)

323. Nyt olen vapaa ja mukana tuulen saan kulkea rannalla ajattomuuden. Olen kimallus tähden olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä, toivotan teille hyvää yötä.

324. Kaipaan kangastuksen maata: pääskyn virttä viiripuussa, kotikummun kultasantaa, laituria lahden suussa, heleätä heinärantaa. (Eino Leino)

325. Yks´ vaan on taivas, yks´ Jumala vaan, on jokaisella se sielussaan ja taivas on rauha täytetyn työn. (Eino Leino)

326. Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli. Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. Mutt' sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän. (Aki Sirkesalo)

327. Elämä on kuuma päivä, kenties kuolema on viileä yö. Elämä on matala poukama, kenties kuolema on kirkas, syvä vesi. (Mika Waltari)

328. Herra Jumala, anna minulle ikuisuuden rauha, illaton aamu, yötön valo. Aika ei sinua kosketa, mutta sinä annat ajan. Anna minulle rauha vuosien ja päivien kierrossa, anna rauha ajan päättyessä. (Jörg Zink)

329. Minä tahdon merelle uudelleen, avomerelle pilvien luo. Laiva uljas on ainoa toiveeni ja tähti, joka suunnan suo; ja ruorin tempoilu, valkoiset purjeet ja tuulen vieno soitto, sumuharsoa meren kasvoilla ja harmaa aamunkoitto. (John Mansefield)

330. Yksin oot sinä ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt oot, yksin erhees kätket ja yksin kyynelees itket. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain. (V. A. Koskenniemi)

331. Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan, joka aamulla puhkee kukkaan ja ehtoolla leikataan. (Mika Waltari)

332. Samoin kuin uni on onnellinen hyvin sujuneen päivän jälkeen, kuolema on onnellinen hyvin eletyn elämän jälkeen. (Leonardo da Vinci)

334. Kun minun kääntyisit käteni, sopisit minun sormeni, päält on ehtoisen emoni, päältä kaunokantajani, sormin poimisin somerot, käsin heliät hiekat. (Karjalainen itkuvirsi)

335. Rakkaamme lähtevät, jää tyhjä tila muistojen asua. (Helena Anhava)

336. Kuitenkin vaeltaa vuosikymmenten mentyä minun iloni sinussa. Kun kuulet ääneni, ääneni on muistin matka, värähdys, ja sinä matkan päässä. Valoisa muisti, kuolemanjälkeinen elämä. (Mirkka Rekola)

337. Levoton on virta ja vierivä laine. Meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren. Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. Onnellinen on se, ken laaksohon ehti Nuku lehti helmassa laakson. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks' sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän. (Eino Leino)

338. Samat on taivaalla tähdet, sama on allamme maa. Täältä jos kauaksi lähdet, veljesi voit tavoittaa. Kotimme on siellä, missä ovi on raollaan. Saapua saat väsyksissä, sisälle kutsutaan. (A-M Kaskinen)

339. Oi Jumala, tänä yönä taas muistin vavisten: on jonkun enkelin työnä alati leikkaaminen (A. Surakka)

340. Jossain kirkkauden maassa kuljen. Taakka harteita ei paina, se on poissa. Kukkaportin avaan, suljen, hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli. Joka puu on ystäväni hymyhuuli. Itkenkö? Enhän toki. Ihanassa maassa. (Einari Vuorela)

341. Kun kerran viimeisen suljen nämä silmäni unista maan, yhä ylemmäs silloinko kuljen, yhä kauemmas nähdäkö saan. (Yrjö Jylhä)

342. Aurinko laskee, pitenee varjot. Aika on eron ja jäähyväisten. (Kari Rydman)

343. Kaipaan kangastuksen maata: pääskyn virttä viiripuussa, kotikummun kultasantaa, laituria lahden suussa, heleätä heinärantaa. (Eino Leino)

344. Kiuru laulaa jossain, päivä paistaa, koivut humisevat kartanolla. Mehiläisen urut hymisee. Nyt on lapsen vihdoin hyvä olla. (Lauri Pohjanpää)

345. Suru on se miten me muistamme ilon. Tummien puitten välissä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet. (Gösta Ågren)

346. Anna rauha, joka yhdistää poisnukkuneet ja meidät, jotka vielä vaellamme täällä. Anna rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Sinun rauhasi, anna se heille ja meille. (Lassi Nummi)

347. O iäinen elämä, o iäinen kunnia, joka on meillä toivossa, omistettu uskossa. Siel on elo iäinen, elo iankaikkinen, sinne oomme kutsutut, valtakuntaan valitut. Isänmaata perimään, iäisesti asumaan. Siellä vaivat maksetaan, rauha, lepo annetaan. (Inkeriläinen veisukirja)

348. Me punomme kehdosta hautahan, me punomme, puramme jälleen, kuni laulumme kuolema katkaisee ja sen viemme me virittäjälleen. (Eino Leino)

349. Miks ihmiset astutte allapäin, vaikk' korkea taivas on yllä? Ylös silmänne luokaa ystäväin, niin mielenne yhtyy kyllä! (Eino Leino)

350. Rakkaat lähtevät, jää tyhjä tila muistojen asua. (Helena Anhava)

351. Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele: - miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän. (Eeva Kilpi)

352. Tuulien soitot ovat vaienneet. Ympäri soi ikityynet veet. (Aaro Hellaakoski)

353. Ei häntä, jolta tähdet radan saa voi ihmisajatukset taivuttaa. (Saima Harmaja)

354. Ja rauhan maa iankaikkinen kangastaa vastaan. (Aleksis Kivi)

355. On maa, johonka kaikki polut katoaa. On rauhan maa. (Saima Harmaja)

356. Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa. (Aila Meriluoto)

357. Olen siirtynyt rauhaan lempeään. Silti teidän olen, lähellenne jään. Tallentakaa menneen parhaat muistot, muiden olla antakaa. Kuin ennen voimissain, te minut muistakaa. (Aila Meriluoto)

358. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha. (Saima Harmaja)

359. Pois aurinko painui, lankesi ilta, jäi taivahan rannalle säihkyvä silta. Mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. (Eino Leino)

360. Aina valvoit vaivan nähden, muil' ett' ilo, onni ois. Ensi murhe emon (isän) tähden meill' on mentyäsi pois. (O. Manninen)

361. Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä. (Eino Leino)

362. Helppo on maata päivätyön tehneen, rauha on palkka raatajan parhain. (Eino Leino)

363. Oi Jumala, siipeni murtuneet, ota käsiisi ihmeellisiin! Olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin. Olen lentänyt siivin voitollisin läpi ilmojen häikäiseväin. Tuhat aurinkokuntaa kiersin, joka ainoan taivaan näin. Nyt rajalla viimeisen taivaan ja rajalla kuoleman maan, minä vapisen enää hiljaa ja rukoilen, rukoilen vaan. (Saima Harmaja)

364. Minä soudan maailmasta päin uneen, unheeseen. Ja kahleista, kuolemasta minä soudan vapauteen. (V. A. Koskenniemi)

365. Kirpos köydet laiturista ajan, mastot painui taakse taivaanrajan. Illan suussa purjein tyhjentyvin luotsi palaa: Siellä kaikki hyvin. (Tauno Koskela)

366. Taas ilta tullut on, ääni lintujen katoaa. Kiire, vaipuen alle maan vielä kerran katsahtaa; näkee luona varjon sinisen, nukkuvan niittyperhosen. On kesäyö. (Kari Suni)

367. Mikäpä minun on lähtiessä kun suuri rakkaus siivittää lentoni tuntemattomaan. Mikäpä minun on lähtiessä. Koko elämäni on hyvyyttä ja rakkautta ollut ympärilläni. Mikäpä minun on lähtiessä. sillä suurin kaikista on Rakkaus. Suuren rakkauden kutsumana tuli kolme suloista sielua kauniissa muodossa meidän hoiviimme ja Rakkauden ketju on jatkunut. Mikäpä minun on lähtiessä Niin kauan kuin mahdollista siunaavat ajatukseni ympäröivät kaikki rakkaani. Ympäröivät, kuin apilan tuoksu kotomaamme niityllä, kuin haavan lehtien havina tai leivosen liverrys. Suuri Rakkaus, suurempi kuin avaruus! Mikäpä minun on lähtiessä. (Elina Pohjanpää)

368. Ei mistään löydy pidättäjää, maan päältä, ei taivaan alta, kun sydäntä kypsää ja viileää on kutsunut kuoleman kaikkivalta. Kuka valmis on, hän kiittää, kun viikate nousee ja niittää. (Aaro Hellaakoski)

369. Ota luoksesi ystävämme sielu, hän tuotti meille iloa ja me rakastimme häntä. Mutta hän ei ollut meidän, hän ei ollut minun. (Karin Blixen)

370. Unesta sinä tänne tulit, unen purjein. Unen portista sinä täältä lähdet, unen joukot turvanasi. Unen laivaan kun astut, niin sormi sormelta laske montako rakkautta sinulta jäi uniin tänne? Niin monta kertaa saat unissa uniin palata ja olla taas unta, lihaa ja verta. (Tommy Tabermann)

371. Iltako on tullut ihanin askelin? Iltako sipaisi sinisellä kukalla minun auringossa nukkuvaa sydäntäni? Lintu on jo lähtenyt. (Katri Vala)

372. Uni ullakon uutimilla kulkee. Tupa tummuu tuutu heilahtaa. Tien löydät mansikkapaikkaan, maahan unelmien, luokse lähteesi raikkaan, aivan äärelle sen. (Juutalainen kehtolaulu, suom. sanat Saukki)

373. En kammo Kuolemaa, en vapise sen nähden. Jos säikyn, enemmän minä säikyn elon tähden. Jumala vähäksi aikaa lainasi sen minulle - kun laina lankeaa, olen maksuvalmis: lähden. (Omar Khaijam)

4. Filosofiset

401. Ei ole iäksi mennyt hän, joka lähti. Katso; jo kirkastuu pieni tähti.

402. Ei ole yötä, joka ei aamuksi muutu, ei kuolemaa, joka ei kirkkautta nää.

403. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsineen.

404. Emme voi koskaan erota, sillä muistosi elää aina.

405. Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.

406. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

407. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

408. Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.

409. Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.

410. Iltaan ehti kevään päivä, jälkeen jäi vain surun häivä.

411. Kaikella on päämääränsä ja lopulta kaikki on oleva valoa.

412. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

413. Kauniit muistot voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.

414. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.

415. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä.

416. Mentyäsi suru jää, kyyneleet kirkkaat kimmeltää.

417. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.

418. Näin aukeaa portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.

419. On lempeä levon maa, unen kaarisilta sinne johdattaa.

420. On siellä ikuinen kesän maa, sydän väsynyt levätä saa.

421. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.

422. Rauha uneen uupuneelle, matkan määrään saapuneelle.

423. Siunattu olkoon sun tiesi, siunattu matkasi viimeinen.

424. Suuri rakkaus ei tunne aikaa, ei paikkaa, ei unta eikä kuolemaa.

425. Suo surun hiljaa muuttua kauniiksi muistoiksi.

426. Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.

427. Taivaan linnut, tuulet maan, seuraksesi sinne saat.

428. Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.

429. Valosta saavuit, valoon sä lähdit, tähdenlentona valaiset tietä.

430. Aurinko vaipuu mailleen, pois päivä katoaa, se ikuisuuden helmaan iäksi vajoaa.

431. Ei kuolema ole arvoitus joka kerran ratkeaa. Se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyään vain nukahtaa.

432. Elo mainen kun iltaan raukes oli tyyntä ja rauhaisaa niin. Joku portti vaan hiljaa aukes ja se iäksi suljettiin.

433. Elonpäivä jo iltaan ehti, pois painui se verkalleen. Elon kirjan viimeinen lehti näin kääntyi hiljalleen.

434. Hauras hellä ihmissydän uupui mielin väsynein. Antoi hyvä päivä tietä kantoi kotiin väsyneen.

435. Helppo on maata päivätyön tehneen, rauha on palkka raatajan parhain.

436. Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan. Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten.

437. Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy.

438. Jo lähestyy ilta varjoin pidentyvin, jää päivän kiireet, kaikki on hyvin. Saa yö ja lepo ja rauha syvin.

439. Jää kaunis maa, elo täällä jää, tien yllä tähtönen hohtaa. Ei kuolo olla voi matkanpää, sen portti ikuiseen johtaa.

440. Kun kerran viimeisen suljen nämä silmäni unista maan, yhä ylemmäs silloinko kuljen, yhä kauemmas nähdäkö saan?

441. Kun pitkän elämän elää saa, voi rauhassa uneen nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ, on edessä rauhaisa yö.

442. Pitkä on päivien retki illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen: nukkua siintoon illan.

443. Siellä on polut tasaiset astua, siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot, siellä on pehmeät nukkua kehdot.

444. Soi holvistossa sävel hiljainen, on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.

445. Suo lempeä ilta, yö rauhaisa suo, ja tähtien silta yön ylitse luo.

446. Tosin loppuvat kerran askeleet vaeltajilta, kukin vuorollaan on nukkuva syliin maan. Vaan katso, kaikki he kuitenkin mukana ovat, nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.

447. Tuon vihreän kentän yli, tuonne tummien puiden siimekseen. Noinko lähellä ne olivatkin, kaiken aikaa?

448. Tämä varjojen maa jää kauas taa, vihdoin väsynyt sydän levon saa.

449. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan astui aurinkolaivaan suureen ja valkeaan.

450. Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.

451. Voin aavistella rannan tuolla puolen, miss´ soluu venhe onnen valkamaan.

452. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.

453. Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole.

454. Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.

5. Lapselle

501. Ei ollut lapsonen tänne luotu, maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu, siksi lähti kotiin taivaisiin.

502. Eilenhän vasta katselin lasta, haurasta, kasvavaa, näin siivet hennot, näin ensilennot, odotti kaunis maa. Perhonen pieni, valaisit tieni, aina jäät sydämeen. Päivämme kiitää, aika pois liitää, kohtaamme uudelleen.

503. Jeesus, anna enkeleitä sinne, missä itketään, sinne, missä tukahdutaan kaipaukseen ja ikävään. Jeesus, anna enkeleitä kun mieli on avuton kun on tullut suuri huoli joka liian raskas on.

504. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.

505. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt´ ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.

506. Niin lähdit, enkeli kultainen luo taivaan omien enkelten.

507. Nuku tuoksuun kukkien, nuku lauluun lintujen. Nuku nuoruusunelmiin, nuku kevättoiveisiin.

508. Syliin pieni suljettakoon, liehutelkoon häntä hiljaa, unen maahan uinumaan, unettaren syliin suureen. Rakkaallemme linnun siivet lentämähän, liitämähän, tähtiä tavoittamahan.

509. Sä olit äidin armas, ja isän kukkanen, sä oli Herran lahja, täällä vain hetkisen.

510. Tuonen lehto, öinen lehto, siell´ on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan. Siell´ on lapsen lysti olla, tuonen herran vainioilla kaitsea tuonelan karjaa. (Aleksis Kivi)

511. Vaikene sydän, kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.

512. Ei tunne tietänsä ihminen, elo on kuin haihtuva hetkinen.

513. Ei elämän arvo riipu sen pituudesta eikä ihmisen merkitystä mitata hänen saavutustensa määrällä. Lyhytkin elämä on kokonainen. Päivänkin matkalla voi nähdä olennaisen.

514. Ei ollut lapsonen tänne luotu, maailman virtojen vietäviin. Vain taivaan lainaksi meille suotu ja siksi muuttikin taivaisiin.

515. Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.

6. Persoonalliset

601. Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.

602. Paikkasi on tyhjä, kaipaus suuri ja rajaton.

603. Ikiliekki ihmisen henki on, se on syttynyt säteistä auringon, päivän puoleen se halaa.

604. On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.

605. Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa. Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.

606. Täällä on kuin kukkasella elo lyhyt meillä, siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä.

607. Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on mummu, siellä on kultaa.

608. Hän lähti, mutt´ on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askelten rakkaiden.

609. Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.

610. Kaikki elon siteet kerran häviää, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.

611. Kera syksyn lehtien, lähdit, isä kultainen.

612. Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta, min´ annoit meille. Annoit eestämme parhaintas, siunaamme, isä, sun muistoas.

613. Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja kaislaa ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.

614. Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän.

615. Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen kesän maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut.

616. Olit aina niin hyvä ja herttainen, oli sydämes´ jalo kuin kulta, palkitkoon Isämme taivainen, mitä saaneet oommekaan sulta.

617. Ota hellästi syliisi ja taivaaseen kanna, ruusuilla peittele ja levätä anna.

618. Päivänä kauniin kesäisen, hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on, surumme suuri ja sanaton.

619. Soi kirkonkellot hiljaa yli talvisen kirkkomaan, sinne saatamme äitimme rakkaan isän vierelle nukkumaan.

620. Soita tuuli, kerro ikävämme, uni kaunis anna mummollemme.

621. Suo anteeksi, isä, kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää.

622. Tuolle puolen rannan äidin hyvän kannan - ikikirkkauteen.

623. Tää olkoon kallein ohje elomme tiellä; äiti oottaa meitä taivaassa siellä.

624. Elon polkuja yksin kulkeissain, sua muistelen lämmöllä, rakastain.

625. Ei kotiimme keväiset kellot soita, on rakkaani pois, on raunioita.

626. Hän sinne eeltä lähti, mua siellä odottaa. On hellä johtotähti lähemmäs Jumalaa.

627. Hän oli ainoa tähti, ainoa kauneus, riemu ja rikkaus elämäni taivahalla.

628. Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist` en yhdenkään kadota sallis.

629. Kauniit olivat onnemme päivät, kauniit muistot jälkeesi jäivät.

630. Kiitos kun olit totta hetken, nyt mun täytyy tästä jatkaa. Vierelläni teet loppuretken vaikka se olis kuvitelmaa. Kun taivaan tähdet tuikkii, luokseni lentää saat, jokaisen illan myötä, unessa tavataan.

631. Kiitos sulle rakkaimpani, olit kallein päällä maan, annoit voiman, uskalluksen, jota arkeen tarvitaan. Olet mennyt, olen yksin, perääsi näin huutaen äänettömän huokauksen: Olet rakkain, tiedät sen.

632. Kuinka lähekkäin kulkevat onni ja tuska. Niin kuin varjo seuraa valoa ne kulkevat yhdessä ja syntyvät toistensa sydämessä.

633. Lepää rauhassa, puoliso hellä, suru raskas on sydämellä.

634. Me kuljimme yhteistä taivalta pienen kappaleen maista matkaa. Sä saavutit rauhan sataman, minä yksin saan tietäni jatkaa.

635. Mieleni kaipaa ja tahdon rakastaa ajatuksin sua aina. Me vaikka erotaan, taas kohdataan, on elämämme laina.

636. On ikävää, jota ei voi ilmaista. On kaipuuta, jota mitkään teot eivät voi täyttää. On rakkautta, joka ei vaadi muuta kuin sydämen hiljaisuutta.

637.Purjehdi rakkaani luokse kaukaisen maan, miss´ jälleen sut kohdata saan.

638. Siellä, missä nyt olet, kukkii kaunein maa. Siellä tuuli lempein puhaltaa.

639. Unen purppurasiltaa pitkin tule, kun kaipuu on lohduton. Pidä kädestä kiinni silloin, kun minulla vaikeinta on. Ja luokses kun tulen – milloin? Ole minua vastassa silloin.

640. Kiitos kun olit lämmin, hymyilevä, loistavan huumorintajun omistava, kaunis ihminen. Muistan ikuisesti teinitytön seikkailujen jälkeisen lämpimän vastaanoton luonasi. Tulit ovelle vastaan unisena ja saatoit minut nukkumaan. Sängyn vierellä oli aina jotain Rauman runtsin väsyttämälle tytölle. Hymyillen suu makeana nukahdin aamuun. Saatan sinut nyt nukkumaan untasi, turvallista, kaunista unta. Kun heräät aamuun, olet kotona.

7. Ystävälle

701. Miks´ nyt? Miks´ ei myöhempään? Sen Luoja tietää yksinään.

702. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa.

703. Niin lyhyt on askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja välillä taivaan ja maan.

704. Nopea on lento pääskysen, nopeampi lento hetkien. Vasta kevät on, kun jo syksyn tuntee ihminen.

705. On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.

706. On lähdön hetki saapuva, sen kaikki kohtaa kerran. Vaan milloin, millä tavalla, se tiedossa on Herran.

707. Usein elon vainioilla iltakello lyö, usein lyö se silloinkin kun kesken jää työ.

708. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin.

709. En rakasta ystävääni ois halunnut antaa vielä pois. Nää terveiseni sinun luo taivaan sinilintu tuo: Vielä tavataan!

710. Hyvän, iloisen ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää. Miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.

711. Kiitos rakas ystävä yhteisistä vuosista, sinuun aina luottaa voin onnessa ja murheissa.

712. Kiitos, vanha ystäväni, leikeistämme, lapsuuden iloista, suruista nuoruuden, tuesta, turvasta vanhuuden.

713. Kuin ehtymätön virran juoksu, kuin tuntematon tuulen tie, kuin kesäyössä kielon tuoksu, se tuokionsa tuo ja vie.

714. Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.

715. Tuuli puhaltaa missä tahtoo; ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.

716. Taivaan katse pysyy meissä, hiljentää särkyneet äänet, miten syvältä tulevatkin, ja tyynnyttää levottomat unet, enkelien ikävän.

717. Käy enkeli vierelläs taivaan rantaa, on kulkusi kevyttä jalkasi kantaa. Et kipuja tunne taivaan tiellä, on monet rakkaat vastassa siellä.

718. Siellä missä nyt oot kukkii kaunein maa, siellä tuuli lempein puhaltaa. Nuku tuoksuun kukkien, nuku lauluun lintujen.

719. Hiljaisuuden äärelle, sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämissäin sinusta, säilyy muisto parhain.

720. Me yhdessä elon polkuja nuoresta asti teimme ja halki elämän aallokon yhteistä purttamme veimme. Tuli päiviä ihania, onnellisia, tuli päiviä tuskan täyttämiä. Nämä kaikki nyt muistoissa yhteen liitän, Sinua, rakkaani kaivaten kaikesta kiitän.

721. Kun astuit illalla unten purteen, se lipui hiljaa rantaan uuteen. Näin helppo nyt on hengittää siellä ja kevyt kulkea valon tiellä. Sanat ne soljuvat, soljuvat niin, kun tuska ja ahdistus pois pyyhittiin.

722. Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikossa. Olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole vaiti. Olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaittesi poskella.

723. Joka hehkuu elämää kuolemansa hetkeen asti, kasvaa elinaikanaan suurimpaan mahdolliseen mittaansa.

724. Niin nopeaa, niin tavoittamatonta on elämä, kuin veden pyörteet, tuulen liike hiljaisissa puissa. Niin nopeaa, niin selittämätöntä kuolema.

725. Elät muistoissa mukana, sävelinä sielussa, voimanlähteenä lähellä.

726. Ei lähtöäs' todeksi uskoa vois, niin pian sait kutsun luotamme pois. Niin katkeaa elämä odottamatta, niin saapuu suru ilmoittamatta. Sinun kädessäsi, Herra, on päiviemme luku.

727. Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: "Nämä eivät minua miellytä."; ennen kuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin – jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään, ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla – ennen kuin hopealanka katkee ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon. Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja; kaikki on turhuutta! (Saarn. 12:1-8, v. 1938 suomennos)

728. Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu.

alkuun
yhteystiedot